Torstaina kävimme ultrassa, ja se jännitti etukäteen varsinkin vaimoa todella paljon, vaikka maanantain lääkärintarkastuksessa kaikki oli näyttänyt hyvältä. Nyt on entistäkin parempi mieli, koska ultrakin näytti että kaikki on kunnossa. Sikiöllä oli kaksi jalkaa ja kaksi kättä, eikä niskaturvotusta ollut. Laskettu aika siirtyi kymmenisen päivää eteenpäin kuten olimme itse vähän arvelleetkin. Se on nyt syyskuun lopussa.
Lääkäriksi ultraan sattui kuivan ja rutinoituneen oloinen mieshenkilö, joka mumisi itsekseen epäselvästi koko ultran ajan eikä huomioinut esim. isää millään tavalla. Menin kuitenkin oma-aloitteisesti sängyn viereen jotta näin monitorin paremmin. Kun toimenpide oli ohi, hän totesi lyhyesti kaiken olevan kunnossa ja antoi meille kuvan muistoksi. Lääkärin takia käynnistä jäi ehkä vähän huono maku, mutta pääasia kuitenkin että kaikki näytti normaalilta. Hyvä puoli lasketun ajan siirtymisessä on se, että nyt saamme kaupungin puolesta toisenkin ultrakäynnin, ns. rakenneultran, joka on muistaakseni joskus 20. raskausviikon jälkeen.
Tänään on tarkoitus käydä näyttämässä ultrakuvaa omille vanhemmilleni. Kerroimme tosin heille ilouutiset jo maanantaisen lääkärikäynnin jälkeen. Varsinkin äitini on tietysti kovasti innoissaan asiasta. Vaimon äiti näki ultrakuvan tänään, kun kävimme hakemassa koirat hoidosta. Olimme torstaista asti Helsingissä, koska itselläni oli pari työjuttua siellä, mm. torstai-iltana illallinen johon oli avecitkin kutsuttu. Vaimo ei luonnollisestikaan juonut viiniä tai muuta alkoholipitoista ruoan kanssa, mutta tuskin siihen kukaan huomiota kiinnitti. Yövyimme hotelli Kämpissä, ja vaimolla oli koko perjantai vapaata levätä, käydä ostoksilla Helsingin keskustassa ja tavata siellä asuvaa siskoaan. Lauantaiaamuna kotimatkalla kävimme Ikean kautta, ja ostimmekin jo valmiiksi pinnasängyn, hoitopöydän ja jotain muuta pienempää.
1 comment:
Heippa!
Löysin tämän blogin tuolta terveyskeskuksen sivuilta ja oli todella positiivinen yllätys että tuleva isä on ottanut asiakseen pitää tällaista päiväkirjaa. :)
Hienoa miten upeasti olet ottanu huomioon kaikki äidin ja lapsen tarpeet, joskus isän ajatukset ja toiveet saattavat jäädä taka-alalle. Lapsen saaminen on lahja ja se on todella tärkeää myös isälle.
Olen itse aina ollut kiinnostunut lapsen kehityksestä ja isän ja äidin tuntemuksista raskauden aikana. Toivon että moni löytää tämän blogin samanlaisena keitaana kuin itse löysin! :)
Tulen tarkastelemaan tätä jatkossakin ja toivon perheellenne ja ennen kaikkea uudelle pienelle tulokkaalle paljon onnea ja siunausta!
-Enna
Post a Comment