Neuvola

Ensimmäinen neuvola-aikamme oli varattu torstaiaamuksi, ja olimmekin vähän ennen kahdeksaa odotushuoneessa valmiina. Täti tuli hakemaan meitä, ja vaimo passitettiin saman tien punnitukseen ja antamaan virtsanäyte. Itse pääsin hetkeksi juttelemaan niitä näitä neuvolatädin kanssa.

Etukäteen olimme täyttäneet muutaman kyselylomakkeen, joissa kyseltiin lähinnä perustietoja ja ruokailu- ja elintapatottumuksia. Nämä käytiin sitten ensimmäisenä tädin kanssa läpi. Eipä löytynyt juurikaan huomautettavaa. Ainoastaan kalsiumin riittävästä saannista täti oli huolissaan, kun vaimo ei maitoa tykkää juoda. Seuraavaksi vaimolta otettiin verikoe, ja neuvolantäti kertoi sen ja virtsanäytteen tulokset. Kaikki kunnossa kuulemma. Sitten verenpaineen mittaus, ja varattiinpa myös aika ensimmäiseen ultraäänikuvaukseen. Se on vasta muutaman viikon päästä. Samalla varattiin seuraava neuvola-aika.

Loppuaika oli ilmeisesti varattu keskustelulle ja kysymyksille, mutta tätä häiritsi aika paljon se, että puhelin soi jatkuvasti ja täti välillä vastasi siihen ja välillä sääti puhelinvastaajan kanssa. Outoa touhua. Luulisi että sen aikaa voisi ohjata puhelut suoraan vastaajaan, tai sitten varata lyhyemmän ajan neuvolakäynnille. Nyt tuntui suurin osa ajasta menevän valmiiksi täytettyjen lappujen tutkimiseen tai muuhun yleiseen säätöön. Onneksi meillä ei ollut juuri mitään kysyttävää tässä vaiheessa.

Jotenkin itselleni tuli neuvolakäynnillä vähän ulkopuolinen olo. Suurimman osan ajasta istuin kuuntelemassa ja katselemassa sivussa. Vaimokin sanoi jälkeenpäin, että toivottavasti en tylsistynyt käynnillä. Toisaalta vaimohan se on raskaana, enkä minä.

Salaisuuden ensimmäinen paljastus

Nyt on sitten ensimmäinen "ulkopuolinen" tietoinen pienestä salaisuudestamme. Vaimo halusi kertoa omalle äidilleen, jotta voi kysellä raskausajan asioista ja oireista. Varsinkin siitä, miten hänen odotuksensa oli sujunut. Näin saa kuulemma vertailtua omia kokemuksiaan, ja myös tietää ehkä vähän paremmin mitä odottaa. Aamupahoinvoinnit, tai välillä oikeastaan kokopäiväpahoinvoinnit, ovat hänellä hiljattain alkaneet.

Siitä yllätyin, että kertominen tapahtui puhelimitse. Välimatkaa kotiemme välillä ei kuitenkaan ole kuin pari kilometriä, joten olin aina kuvitellut että tietysti kerromme ilouutiset kasvotusten. Itse olin juuri lenkillä koirien kanssa, eli kuulin vain puhelun lopun. Ehkä se oli tarkoituskin. Vaimo naureskeli, että kuulosti pahalta kun puhelun lopussa äiti oli sanonut menevänsä tupakalle sulattelemaan asiaa. Voi olla että hän pitää meitä kuitenkin vielä liian nuorina lapsen saantiin, mikä olisi mielestäni outoa, olemmehan ainakin omasta mielestämme hyvinkin kypsiä ja vastuullisia aikuisia. Mutta kyllä hän oli suhtautunut ihan iloisesti ja positiivisesti.

Muille ei ole tarkoitus kertoa vielä lähitulevaisuudessa. Ainakin ensimmäisessä ultraäänikuvauksessa pitää käydä ensin, että saadaan edes vähän enemmän varmuutta tähän asiaan.

Paperit hukassa

Kiirettä on pitänyt viime aikoina, lähinnä työasioiden kanssa. Yritimme tänä aamuna käydä vaimon kanssa neuvolassa hakemassa niitä papereita, joiden piti olla ilmoitustaululla kirjekuoressa. Ei löytynyt. Vaimo epäili että ne tulevat sinne vasta lähempänä varaamaamme aikaa, ja minä puolestani epäilin että ne on jo poistettu sieltä kun emme muutaman päivän aikana niitä saaneet haettua. Henkilökuntaa ei näkynyt missään, ja töihin piti kiiruhtaa, eli pitänee uudelleen soitella sinne ja kysellä. Jossain muualla ne kuulemma saa postitse suoraan kotiin, mikä olisikin paljon kätevämpää.

Olipa taas erikoinen työreissu alkuviikosta. Maanantaina klo 4 hereille, ja siitä vähitellen matkalle kohti Saksaa. Jatkolento Köpiksestä oli kolme tuntia myöhässä, koska koneen moottorinohjaustietokoneessa oli jotain häikkää ja lopulta piti vaihtaa toiseen koneeseen. Tästä seurauksena tulin sitten toimistolle kolme tuntia myöhemmin kuin olin suunnitellut, ja tapaamisista jäi puolet pois. Tiistaina sitten aamupäiväkoneella takaisin, joka oli jopa ajoissa. Kipakasta reilun 20 asteen pakkasesta huolimatta autokin sentään lähti ihan mainiosti käyntiin lentokentän parkkipaikalta.

Ensimmäinen neuvolakäynti

Nyt on sitten ensimmäinen neuvolakäynti varattu. Se on tämän kuun lopussa. En yhtään tiedä mitä siellä tulee tapahtumaan, mutta vaimo kertoi että minultakin kysytään esim. elintavoista (tupakointi, alkoholi jne.). No, tuskin sitä tarvitsee sen enempää jännittää, varsinkin kun meillä on hyvinkin terveelliset (joku voisi jopa sanoa tylsät) elintavat.

Neuvolantäti kertoi jättävänsä ilmoitustaululle vaimon nimellä kirjekuoren, jossa on jotain papereita. Vaikka neuvola onkin lähellä kotiamme (noin 2 km päässä), aukioloajat ovat sellaiset että kirjekuoren hakeminen tuottaa vähän hankaluuksia. Ehkä minun pitää yrittää muistaa ensi viikolla joku päivä mennä sen verran myöhemmin töihin, että ehtisin hakea paperit heti neuvolan auettua aamukahdeksalta. Vaimo kun kulkee bussilla, niin minulta tuo onnistuisi auton kanssa helpommin. Alkuviikosta se tosin ei onnistu, koska olen maanantain ja tiistain Saksassa työmatkalla.