Ultrassa kaikki hyvin

Torstaina kävimme ultrassa, ja se jännitti etukäteen varsinkin vaimoa todella paljon, vaikka maanantain lääkärintarkastuksessa kaikki oli näyttänyt hyvältä. Nyt on entistäkin parempi mieli, koska ultrakin näytti että kaikki on kunnossa. Sikiöllä oli kaksi jalkaa ja kaksi kättä, eikä niskaturvotusta ollut. Laskettu aika siirtyi kymmenisen päivää eteenpäin kuten olimme itse vähän arvelleetkin. Se on nyt syyskuun lopussa.

Lääkäriksi ultraan sattui kuivan ja rutinoituneen oloinen mieshenkilö, joka mumisi itsekseen epäselvästi koko ultran ajan eikä huomioinut esim. isää millään tavalla. Menin kuitenkin oma-aloitteisesti sängyn viereen jotta näin monitorin paremmin. Kun toimenpide oli ohi, hän totesi lyhyesti kaiken olevan kunnossa ja antoi meille kuvan muistoksi. Lääkärin takia käynnistä jäi ehkä vähän huono maku, mutta pääasia kuitenkin että kaikki näytti normaalilta. Hyvä puoli lasketun ajan siirtymisessä on se, että nyt saamme kaupungin puolesta toisenkin ultrakäynnin, ns. rakenneultran, joka on muistaakseni joskus 20. raskausviikon jälkeen.

Tänään on tarkoitus käydä näyttämässä ultrakuvaa omille vanhemmilleni. Kerroimme tosin heille ilouutiset jo maanantaisen lääkärikäynnin jälkeen. Varsinkin äitini on tietysti kovasti innoissaan asiasta. Vaimon äiti näki ultrakuvan tänään, kun kävimme hakemassa koirat hoidosta. Olimme torstaista asti Helsingissä, koska itselläni oli pari työjuttua siellä, mm. torstai-iltana illallinen johon oli avecitkin kutsuttu. Vaimo ei luonnollisestikaan juonut viiniä tai muuta alkoholipitoista ruoan kanssa, mutta tuskin siihen kukaan huomiota kiinnitti. Yövyimme hotelli Kämpissä, ja vaimolla oli koko perjantai vapaata levätä, käydä ostoksilla Helsingin keskustassa ja tavata siellä asuvaa siskoaan. Lauantaiaamuna kotimatkalla kävimme Ikean kautta, ja ostimmekin jo valmiiksi pinnasängyn, hoitopöydän ja jotain muuta pienempää.

Ensimmäinen lääkärintarkastus

Eilen oli ensimmäinen lääkärintarkastus. Olimme neuvolassa hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, ja terveydenhoitajan sijainen oli paikalla sovitusti. Vaimo kävi ensin laboratorion kautta antamassa verinäytteen. Tämän jälkeen pääsimme pienen odottelun jälkeen tapaamaan lääkäriä, joka oli ihan mukavan tuntuinen noin nelikymppinen nainen.

Lääkärin huoneessa ei mennyt kymmentäkään minuuttia. Ensin juteltiin hetki, ja sitten lääkäri kokeili, että vaimon kohtu on lähtenyt kasvamaan. Tämän jälkeen kuunneltiin vauvan sydänääniä, ja hyvin ne kuuluivatkin. Pulssi oli hyvin tiheä kuten pitääkin, noin 160:n luokkaa. Itse istuin selin vaimoon ja lääkäriin päin koko tilaisuuden ajan, koska en erityisemmin välittänyt nähdä gynekologisia operaatioita.

Nyt on hyvä tunne, kun sai kuulla että kaikki on kunnossa. Vaimollakin oli ajoittain ollut epäilyksiä jopa siitä, onko hän raskaana lainkaan, vaikka oireet ovat ainakin omasta mielestäni olleet aivan selvät. Nyt sitten odotellaan innokkaina torstain ultraa.

Hiljaiseloa ja pahoinvointia

Odotusrintamalla on ollut aika hiljaista viime aikoina. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on, että vaimolla on ollut aamupahoinvointia aika paljon. Tai oikeastaan kokopäiväpahoinvointia. Painokin on pari kiloa pudonnut, kun ruoka ei pysy sisässä eikä ole suuremmin ruokahaluakaan. Hyvä puoli on, että ruokavalio on muuttunut entistä terveellisemmäksi. Suklaa on jäänyt pois ja korvautunut hedelmillä. Kuulemma ei tee edes mieli mitään epäterveellistä.

Nyt olen joutunut olemaan muutaman päivän yksin kotona koirien kanssa. Tai saanut olla, näkökulmasta riippuen. Vaimo on työmatkalla Portugalissa, ja tulee ensi yönä takaisin. Ihan mukavaa on ollut välillä olla vain yksin kotona, tekemättä juuri mitään, television tai tietokoneen ääressä. Olen toki hoitanut myös normaaleja kodin toimia, kuten siivonnut, pessyt pyykkiä ja lenkkeillyt koirien kanssa. Lisäksi olen pitkästä aikaa tehnyt lempiruokaani josta vaimo ei pidä kun ei kalaa syö, tonnikalakastiketta ja pastaa. Mutta onhan se kiva saada toinen taas takaisin kotiin, kyllä tässä jo ikäväkin on ollut. Koiratkin yrittävät joka kerta kotiin tullessani vilkuilla ohitseni oviaukosta, josko sieltä tulisi joku muukin.

Maanantaina on vaimolla ensimmäinen lääkärintarkastus, ja torstaina on sitten ensimmäinen ultra. Molempiin menen mukaan. Varsinkin ultraa odotamme jännityksellä, koska siellähän pitäisi selvitä paljonkin asioita.