Salaisuuden ensimmäinen paljastus

Nyt on sitten ensimmäinen "ulkopuolinen" tietoinen pienestä salaisuudestamme. Vaimo halusi kertoa omalle äidilleen, jotta voi kysellä raskausajan asioista ja oireista. Varsinkin siitä, miten hänen odotuksensa oli sujunut. Näin saa kuulemma vertailtua omia kokemuksiaan, ja myös tietää ehkä vähän paremmin mitä odottaa. Aamupahoinvoinnit, tai välillä oikeastaan kokopäiväpahoinvoinnit, ovat hänellä hiljattain alkaneet.

Siitä yllätyin, että kertominen tapahtui puhelimitse. Välimatkaa kotiemme välillä ei kuitenkaan ole kuin pari kilometriä, joten olin aina kuvitellut että tietysti kerromme ilouutiset kasvotusten. Itse olin juuri lenkillä koirien kanssa, eli kuulin vain puhelun lopun. Ehkä se oli tarkoituskin. Vaimo naureskeli, että kuulosti pahalta kun puhelun lopussa äiti oli sanonut menevänsä tupakalle sulattelemaan asiaa. Voi olla että hän pitää meitä kuitenkin vielä liian nuorina lapsen saantiin, mikä olisi mielestäni outoa, olemmehan ainakin omasta mielestämme hyvinkin kypsiä ja vastuullisia aikuisia. Mutta kyllä hän oli suhtautunut ihan iloisesti ja positiivisesti.

Muille ei ole tarkoitus kertoa vielä lähitulevaisuudessa. Ainakin ensimmäisessä ultraäänikuvauksessa pitää käydä ensin, että saadaan edes vähän enemmän varmuutta tähän asiaan.