Joskus aiemmin olemme vaimon kanssa jutelleet, että jos joskus lapsen saamme alulle, niin siitä ei kannata kovin aikaisessa vaiheessa kertoa edes kaikkein läheisimmille ihmisille. Muistaakseni olimme molemmat sitä mieltä, että kerrotaan vasta sitten kun raskaus alkaa näkyä. Varsinkin raskauden alku on niin epävarmaa aikaa. Kuulemma jopa puolet raskauksista päättyy keskenmenoon, tosin suurin osa näistä niin aikaisessa vaiheessa että nainen ei edes tiennyt olevansa raskaana.
Nyt kuitenkin kun eilen puhuimme asiasta uudelleen, vaimo oli sitä mieltä että ainakin omalle äidilleen hän kertoo aika pian. Kuulemma häneltä voisi sitten kysellä asioita ja saada vinkkejä. Minulle tämä sopii, tosin voin jo kuvitella anopin ylitsevuotavan onnellisen reaktion. Isälleen vaimo ei sentään itsekään halua kertoa kovin aikaisin, koska aiempien kokemusten perusteella sen tietäisi saman tien sitten koko suku. Appiukon vahvimpia puolia kun ei ole salaisuuksien pitäminen.
Omille vanhemmilleni haluaisin kyllä myös kertoa aika pian, mutta vaimo epäilee, pystyisikö äitini olemaan kertomatta tietoa eteenpäin vähintään mummulle. Muille ihmisille en olisi puhumassa mitään vielä moneen kuukauteen, mutta saapa nähdä. Iloisia uutisia on kuitenkin aina mukava kertoa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment